Ystäväni sanoi minulle taannoin, että minun pitäisi kirjoittaa ajatukset joskus paperille kun en niitä verbaalisestikaan tunnu aina ulos saavan. Tai jos saan, päästelen suustani sammakoita. Otan siis vinkistä vaarin ja päätin perustaa tämän blogin. Paljolti puran tässä aggressioitani ja obsessioitani erilaisiin asioihin, mutta ehkä pikkuhiljaa pystyn syväluotaamaan omaa persoonaani syvemminkin. Ei sitä koskaan tiedä.

Olen ammatillinen ihminen, hoitoalalla ylläpitämässä sosiaalista minääni ja vapaa ajalla gradua puuhaava ja urheilua aktiivisesti harrastava. Kaiken kääntöpuolena on yhä enemmän tilaa valtaava nörttiminä. Kaikki alkoi viattomast tietokonekursseilla ja erilaisilla nettipeleillä. Joskus aikanaan nörtin ainoa määritelmä oli wow. World of warcraftia pelaava ihminen, jolla on vimpan päälle olevat pelit ja vehkeet, headset päässä, ventti kuumana, kokis pullo näppiksen vieressä ja unettomat, pelintäyteiset yöt. Vannoin, että minusta ei koskaan tule sellaista ja arvatkaapa millainen minusta loppujen lopuksi tuli. 4 kuukaukka, 2 hahmoa 70 levelille, tuntikausia grindaamista, levuttamista, raidaamista ja ventissä jaaritusta. Ja rakastin jokaista hetkeä.

Sain pelaamisen kunnolla hallintaa kun hahmot levellytin tappiin enkä enää paria low-level hahmoa lukuunottamatta jaksanut uusia hahmota aloitella. Olin tajunnut kuinka irl-elämä kärsi tästä. Ja nyt Blizzard vielä päätti tuoda lisäosan markkinoille näin sopivasti silloin, kun elämässä pitäisi tehdä kaukkea muuta kuin pelata. En sentään ollut keskiyöllä pelikaupan edessä lisäriäni jonottamassa, se sai odottaa aamuun. Mutta nopeasti sen ostin ja siitä alkoi kova levelin grindaaminen. Työt on rajoittanut onneksi pelaamista ja main hahmoni, warrior, on nyt 75lvl. Alttini, shadow priest (tosin tällä hetkellä holy specced) on vasta 71 ja tietoisesti se on Shattrat cityssä keräämässä resteddiä jotta voin alkaa mainin tappiin saattamisen jälkeen kunnolla levuttamaan pappiani.

Olen hieman kaksijakoinen pelissä. Tykkään warriorin levuttamisesta, koska on niin helppoa vaan mättää ja hakata. Saada mätöt hyppysiini ja heittää whirlwind tai execute. Raideilla taas warrua en osaa pelata tipan vertaa. DPS eli damage per second ei millään meinaa nousta 800 yli (se on silleen ihan ok, mutta yli tonnin pitäisi lämää tehdä, että raideilla pärjää). Tätä siis treenaan kovasti. Papillani taas inhoan levelyttämistä tehtävillä. Inhoa joukkopulleja, kun tuntuu, että aina oon vainaja kun cooldownit on päällä ja 4 mättöä hakkaa lakkaamatta. Ja kun vielä psychic scream:kin on cooldownilla. Mutta raideilla tämä taas on ihan helmi. Siellä lämä on mallillaan ja pelituntuma kunnossa. Hiiliminen ei oikein ole mun juttuni, en oikein hallitse spellrotaatiota siinä kunnolla. Tosin en kyllä koskaan aikaisemmin edes ole pelannut holyna. kaikki vaatii harjoitusta.  Nyt siis yritän saada molemmat charrut tappiin ja päästä raidaamaan. Olen hyvässä suomalaisessa killassa, jossa on kiva ilmapiiri ja hauskoja tyyppejä (tämä on varmaan suurin syy miksi peliä pelaan).

Viikonloppu olisi vapaata. Arvatkaas mitä meinaan tehdä? ^^